15. Paulalle
Ahvenenvita kulmillasi
astut aaltojen sylistä pois.
On kuin äidinsydämeni
kanssasi astuen aina ois.
Suojelen Sinua, lapsi hento.
Neuvoja annan, joita et pyydä.
Paksu on elämän oppikirja, ja
sanojen viestit hankalat
selvittää.
Hellyyden kaipuu jokaisen
mielessä asuu. Monta on
käytöksen kaavaa ja monta on
siveyden mittapuuta.
Monta on surua, ilonaiheita
monta, jotka kantamukseen
korjataan.
Katselen Sinua, kukka äidin,
ihosi kuultaa kuin illan valo.
Rintasi nuoruuden riemuista
paisuu, on hymysi tyyni
kuin yön armias lepo.
Sinulla voimaa ja vahvuutta on
siiville nousta ja lentosi
loppuun ponnistella.
1977 Kaarnalassa
34