Runoja Sipoosta, IV osa

11. Keltainen koivunlehti

Mistä se siihen lensi
pihanurmen keskikesään
koivunlehti

kuoleman kourissa
keltainen.

Sävähdin tuota ja pihapiirin
koivujen lehvistöihin
tutkivan katseeni käänsin.

Pudonnut lehti keltainen
sai minut muistamaan,
miten kaiken katoavuuden
olin hetkeksi unohtanut.
Kuolema, menetys,
katoaminen.

Keskellä kauneinta kesää
on menetys osanamme.

Keskellä kauneinta kesää
putosi koivusta lehti
matkalla kuolemaan.

Sitä näkyä mietiskelen.

Se näky mieltäni valmistaa
luopumisen vaivat kestämään.
Ja tasapainoa tarpeellista
mieleeni jälleen sain.