23. Joutsenen suru
Joutsen lentää
ensipakkasten kylmyydessä,
päin pohjoista suunta on.
Jäätyneet ovat rantojen aallot
Pohjolan pimeissä öissä.
Nyt joutsen yksinäinen
on etelään lentävän
muuttoparvensa jättänyt
ja takaisin pohjoiseen
pesäpaikalle lentää.
On puoliso sinne kuollut,
on poissa kallaimpansa.
Raskain siivenlyönnein
lento etenee.
On tuska laulun tukkinut,
ei valitukseen ääni puhkea.
Voimakas on kiintymyksen vetovoima.
Lähelle kuolleen puolison
lennosta valkorinta laskeutuu
ja surusta raskaan päänsä
kuolemaan valmistuen
siiven alle asettaa.
Sydän särkyen ymmärrän minä
tuon kaipauksen lain.
Puolison kuolema on suruista suurimpia.
Puoliso menetetty on menetetty kaikki.
Kaarnalassa, lokakuulla 1997.