Viisikymmentä vuotta sitten oli tämän
teoksen kirjoittaja töissä Suomen
Yleisradiossa sekä tekniikan puolella että
ohjelmien teon puolella. Siellä tapasin
monia pystyviä ihmisiä. Hella Vuolijoki oli
pääjohtaja 1948, jolloin työsuhteeni alkoi.
Pertti, josta tuli puolisoni sai opiskelura-
hoja tekemällä töitä Sotevalle.
Palkkatyön ohella ilman opintotukea
suoritettu opiskelu Sibelius Akatemiassa
antoi elämälle kiireen tuntua. Siitä seura-
si, että yöt nukuttiin hyvin.
Nyt olen palvelutalon huostassa. Luonteeni
mukaisesti pysyttelen vielä työn touhussa,
enimmäkseen kirjoituksiani kooten.
Pertti on asentanut tietokoneeseeni maini-
ot rajaukset, niin että omalla koneellani
voin tehdä runokirjankin painatusta vaille
valmiiksi.
Kävin äskettäin Alzheimer taudin mittauk-
sessa. Kolmestakymmenestä koetehtävästä
sain suoritettua oikein kaksikymmentäseit-
semän. Jonakin päivänä itsekeskeinen
selviytymisen tarkkailu törmää takasei-
nään. Ikää on seitsemänkymmentäkolme.
Menehtymisen tarkkailu jääkin jo toisten
aikalaisten tehtäväksi.
Pitkä elämä takanani innostaa minua
panemaan kansikuvaksi oman nuoruuteni.