5. Syyskuun päivä Kaarnalassa
Syyskuun lopulla on pihassani eletty
ensimmäinen hallayö.
Pakkanen mursi elämän
kurpitsan ja pavun herkiltä lehdiltä.
Pulleat kurpitsat itse eivät vioittuneet.
On syyspäiväntasauksen aika.
Gladiolukset, georgiinit, orvokit ja petuniat
säilyivät pakkasyöstä vielä hengissä ja
pääsivät päiväksi auringon lämpöön.
Vatukosta kerään pienen kulhollisen
kypsiä punaisia marjoja,
jotka ovat viileitä yön koskettelusta.
Tuuheat viinimarjapensaat kätkevät
oksistoonsa suloisia makuelämyksiä.
Käyskentelen kosteassa puutarhassa
kuin hyvästellen suurta vihreyttä,
joka pian katoaa syksyn edetessä.
Mustarastaan poikasen hautasin
nuoren kuusen juureen.
Lentoa harjoitteleva poikanen
lensi lasiruutuun ja kuoli kämmeniini.
Sydän lakkasi lyömästä.
Kaikki elämänmerkit katosivat.
Suljetuin silmin se makasi liikkumattomana
lämpimissä käsissäni, kunnes asetin sen
mullan peittoon.
1996 Kaarnalassa