5. Hautalaulu
Vaaran kuuset vaikenevin oksin,
surunvihrein, ikivihrein lehvistöin
näkemästään vakavina seisovat .
Katkennut on lanka vahvan elämän.
Laajoin kaarin latvat tuulta soutaa.
Vaaran kuuset vaikenevin oksin,
surunvihrein, ikivihrein lehvistöin
urkujansa Sinulle nyt soittavat,
lähtenyttä ikävöiden itkevät.
Laajoin kaarin latvat tuulta soutaa.
Vaaran kuuset riemuitsevin oksin,
toivonvihrein, ikivihrein lehvistöin.
Tuulen univiima uneen Sinut laulaa.
Vapahdettu on jo sydän tuskastaan.
Laajoin kaarin latvat tuulta soutaa.
Vaaran kuuset hiljentyvin oksin,
toivonvihrein, ikivihrein lehvistöin
lohdutuksen sanat suhinassaan.
Nuku uskossasi, elämästä vapahdettu.
Uni lopullinen on, viimeinen.
Tämä runo on kirjoitettu heinävaaralaisen emäntä Lyyli
Vatasen hautajaisiin. Hän oli Kaija Tanskasen kummitäti
ja isän sisko.
Runoilija esitti runon siunaustilaisuudessa 7. 9. 1971
Kiihtelysvaaran kirkossa.