Kaija Tanskanen Runoja Sipoosta, osa VI
Kansikuvassa on Kaarnalan mökki Sipoon
Spjutsundissa kuvattuna sen jälkeen kun
teetettiin pihaan asti autotie v. 1981-82.
Siellä asuessani onni oli lähelläni. Aina tuo
matala maja toi onnen tunteen, jota en missän
muualla saanut.Pertti ajoi autollaan pihaan
ja Stig Åber ajoi kaupastaan tavaroita, joita
tarvitsin. Stig ja Anna Stina Åberg myivät
kaupan ja ovat jääneet eläkeläiseksi v.2002.
Tekniikan suoma tv-näytös Milleniumin juhlin-
nasta oli suuri teknillinen saavutus.Vanha
tuhatluku täyttyi vuonna 2000 ja uusi alkoi
tammikuun alusta vuonna 2001.
Olen sipoolainen. Kuulun Itä-pallon asukkai-
siin Greenwitshin (Lontoo) meridiaanin mu-
kaan. Mutta enää ei ole länsimaista ja
itämaista kulttuuria. Elämä on levittäytynyt
yhteiseksi globaaliksi kulttuuriksi, jonka
tärkeitä arvoja ovat ruoka, juoma ja lämpö
ihmiselämän pitimiksi.Ruoka, juoma ja lämpö
ovat arvoista ensimmäiset. Kulttuurien
ensimmäiset tavoitteet ovat saada ruokaa,
juomaa ja lämmintä yöpaikkaa valon ja
pimeyden vaihdellessa.
Olen täyttänyt 77 vuotta 24.3.2003.Koetan
elää vaatimatonta elämääni palvelutalon
suojissa. En kokoa kaunaisuutta mieleni
taakaksi.Ajattelen mieltäni rohkaisevia
asioita häivyttääkseni epätoivon, joka
piirittää minua. Kaikkia asioita en saa
mieleni mukaisiksi. Huono ruumiillinen kunto
masentaa mieltäni.Nikamamurtumia selkärangas-
sa on kaksi. Ne aieuttavat kipuja ja liikku-
misvaikeutta. Epätoivo jäytää mieltäni. Pakko
alistua. Pakko on todeta pahuutta, jota ei
voi saada poistetuksi. Sopeutuminen on ainoa
tie.Palvelutalo on korvaamaton auttaja.
Kiitos elämälle siitä avusta.