1. Sipoosta Lappeenrantaan
Ostimme silloin henkilöauton,
kun aloimme kulkea usein väliä
Sipoo ja Lappeenranta vuonna 1959.
Automatka yhteen suuntaan on kaksisataa
kilometriä.
Silloin meillä oli suuri perhe.
Oli Toini-täti, oli Mervi 1-vuotias,
oli Paula 3-vuotias, Vesa seitsemän
vuotias, Varpu yhdeksän vuotias, Kaija
kolmekymmentäkolme vuotias ja Pertti
kolmekymmentäviisi vuotias.
Saimme Lappeenrannassa tilavan
asunnon, johon mahduimme
kaikki. Lisäksi tuli kotiimme palvelija.
Ruokavahvuus oli kahdeksan henkeä.
Tilava asunto teki asumisen miellyttäväksi.
Sitten lapset joutuivat lain määräämään
kansakouluun. Pertti ja Kaija toimivat
opettajina.
Kesän koittaissa matkustimme Sipoon
kotiimme.
Siellä piti kovasti varoa, että lapset eivät
hukkuisi veteen tai putoaisi kalliolta.
Elämä on koko ajan varovaisuutta
vaativaa.
Ruokailuhetket ovat nautinnon hetkiä,
kun istutaan ison pöydän ääressä ja
ruoka maistuu.