Runoja Sipoosta, VIII osa

9. Ruusupenkin peittelin

Ruusupenkin peittelin ja
katkerasti itkin.

Ei enää saavu kultani
metsätietä pitkin.

Talven kylmä kosketus

vei kukat kuolonuneen.
Tiedän meidän nuoruutemme
myöskin lakastuneen.

Ruusupenkin peittelin
ja katkerasti itkin.
Ei enää saavu kultani
metsätietä pitkin.