Runoja Sipoosta, VIII osa

19. Matka Sipoon
Söderkullasta Porvoon
maistraattiin armon päivänä
kahdeksas kesäkuuta 2001

Pieni punainen henkilöauto poimi minut

kuljettajan viereen istumaan. Menna, miniäni

kaarsi palvelutalon pihaan punaisella Taunuksella

kello 14,06 paikallista aikaa,noutamaan minut

Linda-palvelutalon pääovelta.

Miniäni Menna Tarkiainen,46 vuotta, istui ajajana.

Vanhustenhoitajan koulutettu ystävällisyysilme

karehti hänen kasvoillaan.

Kiipesin kyytiin. Kävimme noutamassa

poikani Spjutsundin mökiltä ja suuntasimme kohti

Porvoon maistraattia.

Siellä määrätään

edunvalvojia sellaisille, jotka

eivät itse osaa hoitaa asioitaan.

Halusin nähdä kuinka tuo holhoukseen

paneminen tapahtuu.

Kahdeksan kunnan virkamiehinä Porvoon
maistraatissa palvelevat notaari Nuutti Pennanen ja
apulaisnotaari Susanna Sundman keskustelivat puoli tuntia
poikani Vesan ja minun kanssa.

Sitten peruutinpyyntöni edunvalvojan saamisesta itselleni
tällä kertaa. Koetan hoitaa asioitani itse.

On aihetta miettiä asiaa uudestaan.
Noin 1 % Itä-Uudenmaan asukkaista on
holhoojan hoidossa.
Minä voin turvautua myös Sipoon kunnan
virkamieheen, yleiseen edunvalvojaan
virallisissa asioissa. Sipoon kunnan yleinen
edunvalvoja Lotten Koskinen sanoi itse minulle niin.
Mitkä asiat ovat virallisia? Siinä on minulle jälleen
kysymys vastausta odottamassa.
Kyllä opintomatka Porvoon
maistraattiin lisäsi tietojani. Se kannatti tehdä.