Runoja Sipoosta, VIII osa

21. Mennan timanttikukat

Kävin Mennan luona juhannuspyhänä.

Siellä hän Kaarnalan pihamaalla

kukkiensa keskellä oli itsekin kuin kukkanen.
Pitkä hame aaltoili jalkojen ympärillä

kun hän kulki auringon säteet seuranaan
pienen pihan laidasta laitaan kukka-asetelmiaan
hoidellen.

”Tämä on timanttikukka. Kolme ruukkua
rinnakkain”.

Timanttikukkia.

Pysähdyimme katselemaan timanttikukan
kauneutta. Menna on minun poikani timantti.
Sen hetken satumainen lumo oli meidän
omaa todellisuuttamme kesäpenkereellä.