Runoja Sipoosta, VIII osa

24. Pääskysen pesä

Pääskysen pesä kattoni räystään alla
on koti pienillä poikasilla.

Sinne emo ja isä ruokaa tuovat

ja siipien suojissa lämpöä luovat.

Pesä pääskysen syksyllä tyhjäksi jää
ja pienoiset lähtevät lentämään,
ovat emo ja isä riemuissaan,

kun elämän jatkuvuus täytetty on.

Kesäinen sää voi olla joskus pulma
sade pieksää ja tuulen viima on julma.
Jo putosi pieni poikanen maahan

se kuoli sinne hentona voimiltaan.

Saa miettiä useinkin elämää tätä
miten paljon siihen pahaa mahtuu
ja kaikkeen, kaikkeen vain sopetuu
ei muuten voi elämää toteuttaa.

Mieli murheinen saanut on ilon syyn
pääskyn poikaset lentoon syksyllä käy,
ja elämä jatkuu, se jatkuu ihmeellinen
on suuret luonnonvoimat takana sen.