8. Oisinpa lintunen
Yksitoista vuotiaana läksin pois
äitini luota. Menin oppikouluun
kolmenkymmenen kilometrin päähän
äidin asunnosta. Asuin vieraiden ihmisten
kanssa. Illalla nukkumaan mennessäni itkin
peiton alla ikävääni. Itkuuni sitten nukuin.
Laulun sanat viipyivät mielessäni:
”Oisinpa lintunen kepeäsiipinen,
lentäisin pois. Lentäisin luoksesi,
luonasi äitini onneni ois.
Poissa jos oletkin, unessa sittenkin
luonani oot. Mutta kun heräjän
unestani, säpsähdän, ei sua näy.
Silloin oi äitini, itkevi lapsesi,
tulehan jo.
Kiirehdi tulemaan lastasi tapaamaan
odotan sua.
Oisinpa lintunen kepeäsiipinen,
lentäisin pois.
lentäisin luoksesi, luonasi äitini
onneni ois.”
Olin jostakin oppinut tuon laulun.
Joka ilta se tuli mieleeni.
Kovasti itkin äitiä ikävöiden.
Ei se ikävä ole sammunut vieläkään,
mutta se on kestettävä.