Runoja Sipoosta, osa XI

2. En osaa sanoa

Suuret ajatukset lähtevät
kiitollisuuden tunteesta.

Pieni ihminen saa kokea

suuria elämän antamia lahjoja.
Hyviä ystäviä, jotka kulkevat
aikalaisina samoilla

kivikovilla asfalttiteillä.

He istuutuvat samojen
ruokapöytien äärelle

syömään yhteisen ruokalan
antamia annoksia.

Minä näen, että heillä

on ruokaa ravintolassa ja

he menevät nukkumaan

omiin vuokrattuihin huoneisiinsa.
En osaa sanoa, että olisiko parempi
työtä tekemättömien vanhusten
kuolla pois nuorempien

tieltä.

En osaa sanoa.

Se on suuri kysymys.
Määräisinkö itseni kuoleman
omaksi sen tähden, että
nuoremmilla olisi enemmän
tilaa järjestää elämänsä
hyväksi.

En osaa sanoa.