Ylin aste koulussa
Linikseen noustessani laitapitäjällä
näen matkan alussa lapsia vain yhden tai kaksi
koulubussissa.
Kunnan laitamilta suunnataan ajo kohti
kouluja.
Nikkilän koulukeskus on kunnan sydänalassa.
Pysäkki pysäkiltä bussi täyttyy.
Katselen hyvillä mielin koululaisten rauhallisia
kasvoja. Saman tien koetan päätellä jokaisen
lapsen luokka-asteen. Opettajana olen tottunut
luokittelemaan asioita. Se on yksi tapa
selkiinnyttää ympärillä näkyvää paljoutta.
Ylin aste näkyy oppilaasta.
Hän on yhdeksän vuotta kestäneen
kujanjuoksun loppusuoralla.
Olemukseen sisältyy vapautta ja vastuuta.
Selviänkö toisia häiritsemättä ja omaan
kohtalooni tyytyen tämänkin päivän loppuun
asti.
Ylimmän asteen oppilaan erottaa tien laidassa
linistä odottavasta joukosta sen tähden, että
hänellä on tilannetta tarkkaileva katse ja hän
käyttäytyy nuorempiaan kohtaan
hyväntahtoisesti.
Vanhemman lähestyessä häntä näkee herttaista
ujostelua hänen puhtailla kasvoillaan.
Hillitty käytöskään ei voi täysin kätkeä
sitä vapautumisen riemua, minkä
koulun viimeinen luokka tuo tullessaan.
Suuret murheetkin verhotaan tyyneydellä.
19