16. Merville
Kesäni erään ihme
on täyttänyt mieleni
kiitoksella.
Nuorimmaisenikin jo
aikuistunut on.
Rinnat paisuneet
punertavina nuppuina
kuin puistoissa
ruusujen nuput
esille työntyvät
itsetietoisuuttaan
opiskellen.
Veden puoleen
kaartuu varsi ja
aaltoon solahtaa.
Kera laineen kiitää
vartalo nuori
auringonnousun
aikaan.
Oi, äidinosaani,
oi, iloani tätä.
Sano elämä kova ja
kiireinen,
hetkeksi tahdotko näin
minunkin hymyyn
herkistyvän.
1977 Kaarnalassa
36