3. Syksyn liturgia
Syksy tekee liturgiaansa lähikallioilla ja
kohisevassa kuusikossa tuossa.
Metsän raskaasti huojuvat
liikkeet ja
lintujen lähtö,
laulujen katoaminen,
hiljaisuuden suuri musiikki.
Ne ovat syksyn klisheitä,
ne toistuvat vuodesta vuoteen.
Niitä odotan. Niitä rakastan.
Tämä piha on antanut linnuille
ruokaa monista marjapensaistaan,
monista pihlajoistaan.
Punarinnat viipyvät luonani
muita kauemmin, kuin minua
yksin jäätyäni lohduttaakseen.
Eivät ne sentään talvehdi Sipoossa.
Maa on vielä sula ja aivan lumeton,
kun ne katoavat muuttomatkalle.
Sataa usein niin, että katto jymisee,
kaikupohjana vintti ja tupa.
Vesivarastot maan suonistoissa täyttyvät.
Kuivuus vaikeuttaa tullessaan elämää.
Syksy tekee liturgiaansa
metsien kammareissa.
Sipoon syksy on juhlallinen.
Se hehkuu punaisin ja keltaisin lehvistöin
pensaissa ja lehtipuissa.
Taustalla ikivihreät
havupuut.