6. Pakkasyön kuutamo
Kuun hopeasilta
houkuttelee kulkijoita
meren salmen yli.
Minä kuvittelen Kuun sillalle
kulkijoiksi pienen tytön
vierellään äiti,
joka kiirehtii askeleitaan
pysyäkseen
pienokaisen rinnalla.
Ja pieni tyttö, nimeltä Ida Emilia
kulkee kiiruhtaen
valkoinen silkkimekko hulmuten,
Kuun hopeaista siltaa pitkin
liidellen,
vastarannalle päästäkseen.
Siellä heitä odottaa yönmusta
samettinen metsä.
Kukaan ei tiedä
mitä elämän metsä antaa.
Kylmyyttä, lämpöä, onnea,
turvaa, turvattomuutta.
Kukaan ei tiedä,
miksi he kiiruhtavat sinne,
vastarannalle
tuntemattomaan kohtaloon,
elämän vaikeuksia voittamaan.
Kuun hopeaista siltaa pitkin.