Runoja Sipoosta, osa III / Dikter om Sibbo, del III

22. Musta lintu metsässä

Se lauloi ilmoille viiltävän
huudon. Äänipiikki syvälle tajuuni tunki.
Ei tulkita voine kukaan

tuon sävelen syvintä tarkoitusta.
Se mieleni tuskaa resonoi,

voiko armaani kuoleman voittaa.
Severi Mattila, lääkäri etevä
häntä kollegojensa kanssa hoitaa.
Vieläkö hän tulla saa,

omin jaloin kulkien

luokseni sairaalasta.

Meni odotuksen viikko,

hyvät uutiset kuulla sain.

On voitettu leikkauksen kriisi,
on toipuminen alkanut jo

ja kotimatkalle potilas käy.

Palokärki laulunsa iloisen

nyt aamumetsässä soittaa.

Se ilonsa ilmoille rummuttaa
raikkaasti musisoiden.
Palokärki, lintu syvämietteinen.
On värinsä musta ja päässä on
ihan pieni punainen lakki,

ihan pieni punainen lakki.
Palokärki on musta lintu,

joka surut ja ilot soittaa.

1981 Kaarnalassa Pertti Tanskasen
sydänohitusleikkauksen aikoihin elokuussa.