22. Svea on kuollut
Me tapaamme bussissa toisemme
kitööläiset ja sillan takaa minä.
Niin siellä kesän tultua taas
Hilding Sundströmin näin.
“Sano terveisiä Svealle”, niin
poistuessani lausuin.
Mies katsoo minuun vakavana,
on hämmennys silmissään.
“Svea on kuollut”, lausui vain.
Puhe siihen loppuikin.
Olin äsken ollut käymässä heidän
punaisessa saaristolaismajassaan
Suomenlahden rannalla.
Kuusikymmentä vuotta kestänyt
pariliitto on nyt vain muistoissa.
Tuli syksy ja kylmyys ei Hilding enää
ihanassa kodissaan toimeen tullut.
Hän kättäni vakaasti puristaa ja
lähtee omin jaloin vanhus
ja selkänsä kaikelle menneelle
kääntää. Omasta lompakosta
kyydin kuskille maksaa. On ryhti
suora kuin jaalan ruorissa seisten,
kun hoitolaitokseen
matkalla Hilding on. Minä harkiten
asiaa tarkkailen ja mielissäni olen.
Näin Hilding on talvelta turvassa ja
kesäksi palaa hän kotiin.
48