Runoja Sipoosta, osa III / Dikter om Sibbo, del III

23. Käki kukkuu

Tänä varhaisena aamuna
kevään ensimmäinen

käki kukkui kuuluville
yhdeksän elinvuotta.

On toukokuun yhdeksästoista
armon vuonna
tuhatyhdeksänsataa-
yhdeksänkymmentäkolme.
Olen uskovinani tuon
ikimuistoisesti

salaperäisen

viestin.

Aamu on suloinen, ja en

ole voinut välttää
hurmaantumisen

ihanaa tunnetta seisoessamme
tyynessä valoisuudessa
kotimme rappusilla

Sipoon Kaarnalassa

Tule naapuri katsomaan,
miten ennustus
taikauskoinen

minun kohdallani toimii.
Pidämme leikkiä vireillä.
Tule kyselemään,
vieläkö taika pitää,
olenko hengissä vielä
vuonna
kaksituhattakaksi.

Ja silloinko Kuolema minut
todella vie.